tiistai 11. marraskuuta 2014

Suuri suru ja ikävä



Jewbull´s Diana Ross "Rapu"

12.7.2002 - 9.11.2014

Pelätty hetki koitti. Vuosi sitten Rapulla todettiin sydänvika, arytmogeeninen oikean kammion kardiomyopatia eli rytmihäiriöitä tuottava sydänlihaksen rappeutumissairaus. Se konkretisoi sen tosiasian, että luopumisen aika on edessä. Lääkkeiden avulla saimme kuitenkin vielä lähes vuoden lisäaikaa.

Sunnuntaina Rapu nukkui pois, kauniisti omalla paikallaan sohvalla. Tulimme kotiin isänpäiväajelulta ja Rapu nukkui eikä koskaan enää herännyt. Oli vielä ihan lämmin, näytti levolliselta ja siltä, että vain nukkuu sikeästi. Rapun ei tarvinnut olla lähdön hetkellä yksin, toinen 12-vuotias bulldoggimme Pökö oli kaverina vieressä nukkumassa loppuun asti. Olen niin surullinen, mutta näin sen lähdön toivoikin tulevan; kotona, rauhallisesti ja turvallisesti omalla paikalla. Ja olen kiitollinen siitä, että saatiin pitää pikku Puikkonen kotona vielä viimeinen yö. Silittää turkkia ja pitää vielä tassusta kiinni ennen viimeistä matkaa. Viimeiselle matkalleen Rapu lähti kainalossaan se ainoa lelu, jota se säilöi ehjänä 12 vuotta eikä repinyt palasiksi, kuten muita leluja, lutkutti ja imeskeli vain kuin äitiä.

Rapu oli hyvä koira. Maailman iloisin bulldoggi. On niin paljon muistoja. Sydämeni on särkynyt ja silmät itketty turvoksiin.
En voi uskoa, että Rapu on nyt poissa.
 

tiistai 4. marraskuuta 2014

Liskobongausta Kalella




Syyskuu oli antoisaa aikaa bongailla liskoja Alanyan Kale-linnoituksella. Liskot ilmeisesti kärsivät paremmin paistatella päivää linnoituksen muureilla, kun ei ollut enää niin paahtavan kuuma kuin heinäkuussa. Upeita eläimiä, kaikkine suomuineen ja väreineen; luonnon omaa taidetta.

Turkissa elää kymmeniä erilaisia liskolajeja; gekkoja, agamia, skinkkejä ja kameleontteja. Nämä kuvaamani agamatyyppiset liskot kuuluvat ilmeisesti Stellio-sukuun ja tunnetaan nimellä Starred agama, Agama stellio tai Laudakia stellio. Laji on yleinen Turkin kivisillä ja kallioisilla alueilla. Värikkäämmät yksilöt ovat uroksia ja vaatimattomammat kaverit ilmeisesti saman lajin naaraita tai nuorempia yksilöitä. Kuten monet muutkin agamat, myös nämä pystyvät myös vaihtamaan väriä mielialojensa mukaan. Pitkät ja terävät kynnet auttavat kiipeilemään kallioilla, seinillä, rakennuksissa ja puissa.

Nuori agama puussa.




Agama stellio muurin päällä lämmittelemässä.


Äkkiä piiloon.


Yleensä huomaan ensimmäisenä jonkun lämmittelevän muurin päällä ja kun lähden kurkkimaan muurin ulkopintaa vilistää siellä useampikin lisko. Yleensä uroksia. Naaraita taas olen bongannut enemmän kivien ja muurin koloista. Nämä agamat ovat suhteellisen pieniä, n. 35 cm häntineen päivineen, eikä näitä kavereita tarvitse pelätä, ne livistävät vikkelästi piiloihinsa ihmisen lähestyessä. Liskojen bongaus vaatiikin hieman silmän harjaantumista, mutta kun on virittäytynyt bongausmoodiin niitä näkee suhteellisen helposti ympärillään.



Tämä kaveri hieman hermostui ylimääräisestä huomiosta ja alkoi pullistelemaan.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Uhrijuhla (Kurban Bayramı)


Tietämättäni onnistuin ajoittamaan loma-ajankohtani uhrijuhlan aikoihin. Uhrijuhla (Kurban Bayramı) on muslimien suuri uskonnollinen juhla, jota vietetään neljän päivän ajan pari kuukautta paastokuukauden, eli ramazanin, päättymisen jälkeen. Monet turkkilaiset suuntaavat silloin sukulaistensa luo juhlimaan ja paikallislennot, junat ja bussit täyttyvät sukuloimaan rientävistä paikallisista. Virastot ja monet liikkeet saattavat sulkea ovensa juhlan ajaksi. Turistialueille tämä ei välttämättä juuri näy, tosin sielläkin jotkin liikkeet ja esimerkiksi rahanvaihtopisteet saattavat olla kiinni.

Uhrijuhlaan liittyy kertomus, jonka mukaan profeetta Aabrahamia koeteltiin pyytämällä häntä uhraamaan ainoa poikansa Ismael. Raamatussakin tutussa kertomuksessa Aabraham oli valmis uhraamaan poikansa osoittaakseen tottelevansa Jumalaa. Aabraham sitoi pojaltaan kädet ja jalat, jonka jälkeen sitoi itselleen siteen silmille ja viilsi kurkun auki niinkuin Allah oli määrännyt. Mutta Aabrahamin poistaessa siteen silmiltään, hän näki Ismaelin vahingoittumattomana vieressään ja pojan tilalla olikin lammas teurastettuna. Allah oli sallinut hänen säästää poikansa ja antoi tilalle lampaan uhrattavaksi.

Kertomuksen tulkinnan mukaan Allah ei ole määrännyt teurastamaan eläimiä lihan- ja verenhimosta vaan muslimeille kertomuksessa olennaista on Aabrahamin antama esikuva Jumalan tahdon ehdottomasta noudattamisesta ja siitä kuinka hän olisi ollut valmis uhraamassa rakkaimman asian elämässään saavuttaakseen Allahin suosion. Uhrijuhlan aikana jokainen perhe, jolla on varaa, teurastaa uhrieläimen muistellessaan tätä Aabrahamin uhrausta. Uhrieläin, joka on yleensä lammas tai lehmä riippuen talouden koosta, uhrataan juhlapäivänä. Kolmasosan uhrieläimen lihasta saa perhe itse ja jäljelle jäävä osa jaetaan köyhille ja annetaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville. Monet jututtamistani paikallisista miehistä olivat teurastuksen joskus joutuneet suorittamaan.


Eläinten ystävälle Kurban Bayramı on ehkä huonoin ajankohta vierailla Turkissa. Kunnioitan heidän tapojaan ja perinteitään, enkä mielestäni koe olevani kovin oikeutettu kauhistelemaan tai tuomitsemaan tapahtumaa, lihansyöjä kun olen itsekin. Suomalainen joulu joulukinkkuineen on yhtä hirveä teurastusjuhla, suurin ero vain siinä, että harvempi oman kinkkunsa itse teurastaa. Sikäli turkkilaisilla on läheisempi ja luonnollisempi suhde lihansyöntiin teurastuksineen päivineen ja siihen mistä liha juhlapöytään konkreettisesti tulee. Minun ei tee varsinaisesti pahaa nähdä kuolleita eläimiä, ainut hetki joka tekee pahaa on se, kun eläin kuolee. Sitä minä en haluaisi nähdä ja sen toivoisin tapahtuvan mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläinten teurastus kaupunkialueella on periaatteessa kiellettyä, mutta silti sitä siellä saattaa nähdä.

Juhlapäivän aamu 4.10. alkoi omalta osaltani sillä, että istahdin läheisen ravintolan pöytään aamiaiselle ja katselin pihalla vielä elossa olevaa lammasta. Pian henkilökunta alkoi kuitenkin jo lähestymään lammasta essua päälleen pukien ja veitsiään teroitellen. Siinä vaiheessa minulle tuli kiire vaihtaa pöytää sivummalle, koska en halunnut todistaa lampaan viimeisiä elonhetkiä. Ruokahalut katosivat hetkeksi, mutta sain aamiaisen syötyä. Tilanne hoidettiin ilmeisen nätisti ja nopeasti, kun nurkan taakse ei kuulunut enää mitään teurastuksen ääniä ja pian keittiöstä alkoikin kuulumaan jo mätkettä, kun lampaan lihoja hakattiin palasiksi. Siinä missä aamiaiselle tullessani oli vielä lammas, oli poistuessani vain märkä läntti.

Aamiaisen jälkeen mietin mihin uskallan tällaisena päivänä oikein mennä, jotta en joutuisi näkemään enempää teurastuksia. Ajattelin nauttia viimeisen lomapäiväni Kale-kukkulalla ja poikkesin toiseen ravintolaan vaihtamaan kolikoita bussia varten. Sielläkin oltiin takapihalla teurastuspuuhissa. Olin ajautunut ojasta allikkoon.

Sain bussirahani vaihdettua ja suuntasin sitkeästi kohti Kalea. Siellä en enää nähnyt teurastuksia, mutta juuri teurastettuja lampaita oli talojen takapihoilla roikkumassa ja niitä oltiin paloittelemassa. Ohikulkiessani minulle tarjottiin juuri irtihakattua jalkaa, johon totesin vain hymyillen, että "Iyi bayramlar" eli toivottelin hyvää Bayram juhlaa ja jatkoin matkaani.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Manavgatin moskeija



Manavgatin moskeija on sekä Manavgatin alueen että koko Antalyan maakunnan suurimpia, sinne mahtuu jopa 4000 ihmistä. Rakennus on suhteellisen tuore, se on rakennettu vuosina 2002-2004.

Moskeijaa ympäröivät neljä 15 metriä korkeaa tornia eli minareettia, joista kuulutetaan rukouskutsuja viisi kertaa päivässä. Moskeijan edustalta löytyy katettu pesupaikka, jossa islaminuskoiset rituaalisesti peseytyvät ennen rukousta. Moskeijaan astuttaessa on riisuttava jalkineet ja vaatetus ei saa olla liian paljastava. Tällaisissa moskeijoissa, joihin myös turisteilla on pääsy, on sitä tarkoitusta varattu sisäänkäynnille huiveja, joilla mekin verhoilimme päämme ja hartiamme. Myös polvet tulee olla peitettynä ja sisäänkäynniltä löytyikin myös hameita.





Toisin kuin kristittyjen kirkoissa ei islamilaisten moskeijoissa ole juurikaan kalusteita. Rukoussali on avara ja yksinkertainen. Seiniä koristavat koristekuviot, arabeskit, ja islaminkieliset kirjoitukset, jotka ovat on muslimien pyhästä kirjasta, koraanista. Sisääntuloa vastapäiseltä Qibla-seinältä löytyy syvennys, mihrab, joka näyttää missä suunnassa mekka on. Muslimit rukoilevat kohti mekkaa, joka on islamin uskon pyhin paikka. Moskeijat on siis rakennettu niin, että Qibla-seinä on Mekan puoleisella sivulla ja mattojen kuviotkin osoittavat kohti mekkaa. Mihrabin vierestä löytyy saarnastuoli, minbar.



Siinä missä kristittyjen pyhäpäivä on sunnuntai on muslimien pyhäpäivä perjantai. Perjantaisin on yhteisrukouksen päivä, jolloin varsinkin kaikkien miesten tulisi pyrkiä osallistumaan perjantarukoukseen moskeijassa. Naisille osallistuminen on vapaaehtoista. Muutoin perjantai on normaali päivä, eikä lepopäivä, kuten kristityillä.


Vierailimme moskeijassa Manavgatin retken päätteeksi, johon kuuluin myös käynti Manavgatin vesiputouksella, risteily Manavgat-joella ja visiitti markkinoilla. Kaikenkaikkiaan retki Manavgatiin oli hyvä, jossa yhden päivän aikana tuli nähtyä useita uusia paikkoja, joihin ei muuten omatoimisesti olisi välttämättä tullut mentyä, kuten esimerkiksi tänne moskeijaan.

Nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi suunnitelmissa olisi laajentaa reviiriä kunnolla ja tehdä isompi kierros Turkissa, johon sisältyisi ainakin Turkin suurin kaupunki Istanbul, pääkaupunki Ankara, Kappadokian ainutlaatuiset maisemat kuumailmapallosta käsin ja lopuksi tuttu ja turvallinen Alanya. Turkki Tourin suunnitelmat auttavatkin selviämään ehkä paremmin tästä Suomen pitkästä, pimeästä ja kylmästä talvesta...
 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Manavgatin markkinat


Manavgatin markkinat pidetään kahdesti viikossa maanantaisin ja torstaisin. Minun vierailuni Manavgatin markkinoilla sisältyi päiväretkeen, johon kuului käynti myös vesiputoksella, risteily Manavgat-joella sekä visiitti moskeijassa.



Vesiputouksen ja jokiristeilyn jälkeen suuntasimme bazaarialueelle, joka oli yllättävän iso ja muistutti lähinnä vanhaa kunnon Mustamäen toria Tallinnassa. Monissa kojuissa myytiin samoja piraattivaatteita ja matkamuistoja. Hieman hirvitti, kun meidän turrelauma pudotettiin bussista isolle bazaarialueelle ja sanottiin bussin tulevan puolentoista tunnin päästä noutamaan. Epäilin mahtavatko kaikki löytää siihen mennessä takaisin, kun itsekin meinasin jo eksyä bazaarin sokkeloihin. Lisäksi opas puhui vain saksaa ja jouduimme ruotsalaisten tätien kanssa erikseen varmistamaan kuskilta meidän noutoaikaa.




Kun bazaarialueelle kahlasi tarpeeksi syvälle löytyi sieltä myös paikallisten suosimat hedelmämarkkinat. Bayramin lähestyessä pelkäsin näkeväni myynnissä myös uhrieläimiä, mutta niitä ei siellä kuitenkaan onnekseni näkynyt.

Bazaarin jälkeen piipahdimme vielä ihastelemassa Manavgatin moskeijaa.
 

Manavgat-joki


Lähdin laajentamaan reviiriäni Alanyasta Manavgatin puolelle retkellä, jonka ostin paikalliselta retkijärjestäjältä. Manavgatin retkeen kuului käynti vesiputoksella, risteily Manavgat-joella sekä visiitti Manavgatin markkinoilla ja moskeijassa.

Ensin piipahdimme katsomassa putousta, jonka jälkeen suuntasimme joen rantaan, josta lähdimme risteilemään jokilaivalla Manavgat-jokea pitkin. Joella seilailee päivittäin useita erilaisia jokilaivoja; vaatimattomampia paatteja, jollaisella me olimme liikenteessä, sekä näyttävämpiä merirosvohenkisiä laivoja.





Manavgatin alueella on pitkä historia, jonka juuret kurkottelevat aikaan 200-150 eaa. Yhden tarinan mukaan paikan nimen uskotaan tulevan vanhasta sanasta "Munouwa", joka tarkoittaa "Temple of Mother Goddess". Makean vetensä ansiosta kaupungin läpi virtaava joki on antanut kautta aikain ihanteelliset olosuhteet viljelyyn. Alue onkin yksi Antalyan maakunnan hedelmällisimmistä ja siellä kasvatetaan puuvillaa, vehnää, ohraa sekä lukuisia erilaisia ​​hedelmiä ja vihanneksia.





Rannoilla saattoi nähdä paikallisia kalastamassa ja joen varrella oli aitauksia, joissa kasvatetaan kalaa, ilmeisesti taimenia. Muita joessa asustevia paikallisia kalalajeja ovat esimerkiksi karpit ja meriahvenet.


Retkioppaassa lupailtiin, että onnekkaimmat voisivat nähdä retkellä kilpikonnia ja pelikaaneja. Pelikaanit jäivät tällä retkellä bongaamatta, yhden makeanveden kilpikonnan onnistuin näkemään ja lisäksi kuvissa esiintyviä "jokilehmiä".




Jokilaiva vei meidät joen suulla sijaitsevalle hiekkasärkälle, jossa toisella puolella liplatteli Välimeri ja toisella puolen virtasi Manavgat-joki. Paikalla oli mahdollisuus uida tai ajella vaikka vesiskoottereilla. Hiekkasärkällä olisi ollut mahdollista maistaa myös turkkilaisia pannukakkuja, joita on kehuttu herkullisiksi, mutta jostain mielenhäiriöstä sellainen jäi kuitenkin minulta ostamatta.

Jokilaivalle palatessamme nautimme retken hintaan kuuluneen lounaan ja suuntasimme jokea ylös takaisin lähtöpisteeseen.