lauantai 1. elokuuta 2015

Paastokuukausi ramadan

Ramadan (ramazan) on muslimien pyhä paastokuukausi. Paasto on yksi islamin viidestä peruspilarista ja sen aikana muslimit kieltäytyvät syömisestä, juomisesta, tupakoinnista ja seksin harrastamisesta aamunsarastuksesta auringonlaskuun. Alle murrosikäisten ei tarvitse paastota, vapautuksen saavat myös raskaana olevat, imettävät äidit, sairaat ja matkoilla olevat. Ramadan on islamilaisen kuuvuoden yhdeksäs kuukausi ja sen ajankohta siirtyy joka vuosi aurinkovuoteen nähden. Tänä vuonna ramadan alkoi torstaina 18. kesäkuuta ja loppui 17. päivä heinäkuuta.



Turkin rantalomakohteissa ramadan ei juurikaan näy matkailijoille, mitä nyt nälkäiset bazaarikauppiaat ja ravintoloiden sisäänheittäjät voivat olla hieman tavanomaista kiukkuisempia. Istanbulissa ramadanin yhteisöllisyys näyttäytyi paremmin. Päivän päätteeksi puistot täyttyivät, kun perheet ja ystävät kokoontuivat odottamaan auringon laskua ja ruokailun alkua. Lapset leikkivät ja aikuiset valmistelivat aterioita.




Auringon laskiessa ja rukouskutsujen kahajahtaessa ilmoille kasseista kaivettiin kunnon piknikeväät ja aloitettiin yhteinen illallinen. Auringonlaskun aikaan myös ravintolat olivat mielenkiintoinen ilmestys, kun pitkät pöydät olivat täynnä ihmisiä, mutta kukaan ei syönyt mitään ennenkuin aurinko painui mailleen. Illan pimetessä kadut täyttyivät ihmisistä ja ruoka teki kauppansa. Puistojen liepeillä järjestettiin myös muuta ohjelmaa, kuten konsertteja ja pyörivien dervissien esityksiä.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Prinssisaaret (Adalar): Büyükada




Prinssisaaret sijaitsevat Marmaranmerellä Istanbulin edustalla ja siellä monet paikallisetkin käyvät vapaapäiviään viettämässä. Saaria on yhteensä yhdeksän: Büyükada, Heybeliada, Burgazada, Kınalıada, Sedef Adası, Yassıada, Sivriada, Kaşık Adası ja Tavşan Adası, joista kaupungin hälinästä hetken hengähtämiseen oivia ovat neljä suurinta, joille lauttakin seisahtuu. Meidän aikamme tällä kertaa riitti vain isoimpaan saareen tutustumiseen. Emmekä sitäkään ehtineet kiertämään kokonaan.


Lähdimme meriretkelle nopealla Ido-lautalla Kabataşin satamasta. Lautalla oli suuret matkustamot kahdessa kerroksessa, mutta kannelle ei ollut asiaa. Lautta kiersi saarista neljä suurinta ja sen päätepysäkki oli Büyükada. Muut pysäkit olivat Kınalıada, Burgazada ja Heybeliada.



Saarella moottoriajoneuvoilla ajaminen on pääsääntöisesti kiellettyä, ainoastaan ambulanssit, poliisit ja posti kulkevat autoilla, muutoin saarella vilistävät erilaiset sähkömopot, pyörät ja hevosvaunut. Kiersimme ensin rannassa sijaitsevan keskustan aluetta jalkaisin, jonka jälkeen päädyimme rääkkäämään mielummin itseämme kuin heppaparkoja ja vuokrasimme polkupyörät, joilla lähdimme tutustumaan saareen. Polkupyörien vuokra oli koko päiväksi 20 TL/pyörä.




Saaren koko yllätti, kyseessä ei ollutkaan niin pieni saari kuin olin kuvitellut, joten pyörät todellakin olivat paikallaan ja nopeuttivat matkantekoa. Pian keskusta-alueen jälkeen maisemat muuttuivat viehättävistä puuhuviloista mäntymetsiksi. Tiukimmat ylämäet päädyin taluttamaan pyörää hien virratessa, tiukimmassa alamäissäkään en jaksanut puristella tarpeeksi käsijarruja ja hyppäsin alas pyörän selästä.



Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Yüce Tepe -kukkulalla sijaitseva Aya Yorgin kirkko ja sen luostari. Ränsistyneiden ja hylättyjen paikkojen ystävinä me suuntasimme kuitenkin toiselle kukkulalle ihastelemaan euroopan suurinta ja maailman toiseksi suurinta puurakennusta. Upeilla merimaisemilla varustettu rakennus erottuu kukkulalta kauas merelle saakka. Kyseessä on kreikkalaisten lasten orpokotina toiminut rakennus, joka on nyt vuosikausia ränsistynyt tyhjillään.



Takaisin rantaan palatessamme Janne haaveili vesipiiputtelusta, jossakin sataman luona sijaitsevista ravintoloista. Ravintoloissa oli kuitenkin turhan korkeat turistihinnat, joten vesipiipun tupruttelu päätettiin säästää mantereen puolelle. Vesipiiputtelusta olisi saanut maksaa Büyükadassa jopa puolet enemmän kuin mantereella.



Takaisin mantereelle palasimme hitaammalla lautalla, ihastellen sen kansipaikoilla Bosborinsalmen ylle laskeutuvaa aurinkoa.
 

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Beyoglun sateenkaariportaat


Raitiovaunumatkalla olimme nähneet ikkunasta värikkäitä portaita, joita olin ihastellut myös Instagrammin kautta. Galatan tornilta lähdimmekin suunnistamaan kohti portaita, jotka löytyvät T1-linjan varrelta Tophanen ja Fındıklın asemien välistä.


Värikkäät portaat ovat yksittäisen turkkilaisen eläkeläismiehen tempaus, joka maalasi ne alunperin ilman mitään erityisempää poliittista sanomaa tai tarkoitusta, hän vain halusi saada ihmiset hymyilemään, koska "Tämä kansakunta on kyllästynyt liikenteeseen, meteliin, rumuuteen". Portaiden juurella sijaitsee miehen vävyn pitämä kahvila, jossa hän oli vävyä autellessaan monesti silmäillyt portaita ja miettinyt niiden kaunistamista.


Portaat nousivat nopeasti suosioon boheemissa Beyoglun kaupunginosassa. Niitä kävivät ihailemassa monet ihmiset, turistit ja toimittajat. Sosiaalinen media vilisi värikkäitä portaita. Sateenkaarta symbolinaan pitävät seksuaalivähemmistöt myös ottivat portaat nopeasti omikseen.



Eräänä päivänä ihmisiä odotti kuitenkin yllätys; värit olivat kadonneet. Beyoglun puhtaanapitotyöntekijät olivat maalanneet sateenkaariportaat piiloon. Siitä nousi kansanliike, jonka myötä sateenkaariportaita alkoi ilmestymään muualle Istanbuliin ja muihinkin Turkin kaupunkeihin. Sosiaalisessa mediassakin kuohui ja lopulta Beyoglun pormestari antoi periksi ja kaupungin työntekijät maalasivat portaat uudelleen sateenkaaren väreihin.

Lue lisää sateenkaariportaiden tarinasta:
» HS: Sateenkaariportaista nousi äläkkä Turkissa
» The New York Times News Blog: With a Burst of Color, Turkey’s Public Walkways Become a Focus of Quiet Protest
» Hurriyet Daily News: Rainbow steps return after Beyoğlu mayor vows 'colorful era' in Istanbul's bohemian neighborhood
» Huffington Post: The Heartwarming Story Behind Turkey's Rainbow Staircase
 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Galatan torni (Galata Kulesi)


Galata-tornin huipulta avautuvat hienot maisemat Istanbulin ylle ja Bosborinsalmelle.

Yli 60 metriä korkea Galatan torni on yksi Istanbulin tunnetuimmista maamerkeistä, jonka rakennuttivat genovalaiset 1300-luvulla. Tornia kiersivät aikoinaan myös muurit, jotka osmaanit kuitenkin purkivat Konstantinopolin valloituksen jälkeen.

Tornin yläkerrassa on näköalatasanne, kahvila ja ravintola. Näköalatasanne oli kapea ja ahdas, jota kannatti ruuhka-aikaan kiertää vain yhteen suuntaan väkimassan mukana, koska ohituspaikkoja oli niukalti.




Pääsymaksu torniin on 25 TL ja tornin huipulle vie kaksi hissiä. Minä huruuttelin hissillä ylös alas, Janne tepasteli tornista portaat alas.



Suosituimmillaan torni on auringon laskun aikaan, mutta me olimme sen verran ajoissa liikenteessä, että emme jääneet sitä odottelemaan, vaan suuntasimme kohti Beyoglun sateenkaariportaita ja Tophanen vesipiippubaareja.
 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hagia Sophian museo (Ayasofya Müzesi)

Sultanahmetilla kaksi jättiläistä kilpailevat komeudesta saman puistoaukion laidoilla. Toisella laidalla Sininen moskeija ja toisella Hagia Sophia.

Hagia Sophian rakennutti keisari Justinianus I alunperin kirkoksi vuonna 537. Kirkkona se ehti toimimaan 916 vuotta. Istanbul oli silloin Bysantin, eli Itä-Rooman, pääkaupunki ja kun osmanit valtasivat sen vuonna 1453 Hagia Sophia muutettiin moskeijaksi.



Valloituksen myötä Hagia Sophiasta poistettiin kirkon kellot, alttari, mosaiikkitöitä, pyhäinjäännöksiä ja muita kristinuskon merkkejä. Ne korvattiin islamilaisella syvennyksellä (mihrab), saarnastuolilla (minbar) ja minareeteilla. Seinille lisättiin myös valtavia mitaleita, joissa on Allahin, profeetta Muhammadin, kalifien ja lastenlasten nimiä.



Moskeijana rakennus toimi 482 vuotta ja vuonna 1935 Turkin tasavallan presidentin, Mustafa Kemal Atatürkin, määräyksestä Hagia Sophia muutettiin museoksi, jollaisena se toimii tänäkin päivänä. Mosaiikkeja on restauroitu 1900-luvulla ja poistettu niiden päältä valkoisia rappauksia, joilla ne aikoinaan peitettiin. Käynnissä on myös muita kunnostustyötä, joista merkkinä suuret rakennustelineet.



Koska rakennus toimii nyt museona, ei siellä noudateta pukeutumissääntöjä, kuten moskeijoissa. Valtavan kokoinen paikka, jossa tuhansia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ihaillessa ja kuvatessa olisi saanut hurahtamaan vaikka koko päivän. Lähdimme kuitenkin suuntaamaan seuraavaksi kohti Galata-tornia.

» Ayasofya Müzesi, www.ayasofyamuzesi.gov.tr