Elämä pelissä

Joskus kadehdin rohkeita ja spontaaneja ihmisiä. Sellaisia, jotka uskaltavat tehdä, mennä, kokea ja elää.

Omat isommat ja pienemmät harmitukseni johtuvat pohjimmiltaan erilaisista päätöksistäni ja niiden seurauksista. Siksipä päätöksenteko on minulle hankalaa ja en osaa tehdä päätöksiä, koska pelkään katuvani niitä myöhemmin. Pyörittelen mielessäni läpi kaikki worst case scenariot teen niin tai näin. Harkinnallakin on toki aikansa ja paikkansa tässä elämässä. Jotkut asiat ovat sellaisia, joiden kanssa ei mielestäni pidä hötkyillä ja haihatella ympäriinsä kuin tuuliviiri, mutta rajansa jahkailullakin. Vierastan useimmiten muutoksia ja niiden käsitteleminen vie minulta aikansa. Yritän tuudittautua ajatukseen, että on minulla isoja onnistuneitakin päätöksiä, joita en ole katunut. Mutta mistä tietää mikä päätös on oikea ja mikä on silkkaa hulluutta?

Joskus kadehdin myös niitä ihmisiä, jotka osaavat elää hetkessä ja olla tyytyväisiä siihen miten asiat ovat. Olla haaveilematta muutoksista.

Osallistuin Elämä pelissä -ohjelman suureen ihmiskokeesen ja valmennukseen. Valmennusohjelman tarkoitus on auttaa kehittämään kykyä hallita harmistumista, ärtymistä, kiukkua, mielipahaa ja muita kielteisiä tunteita, joita erilaiset vastoinkäymiset ja ikävät elämänkokemukset, kuten pettymykset, menetykset, loukkaukset, vääryydet, sairaudet ja vammautuminen, ihmisissä aiheuttavat. Toivon saavani kahdeksan viikkoa kestävän sähköpostivalmennuksen aikana uusia ajattelumalleja myönteisempään elämänasenteeseen ja harmitusten käsittelemiseen. Ehkä sitten minäkin uskaltaisin olla rohkeampi, kun muutokset ja väärien valintojen seuraukset eivät harmittaisi niin kovin.

Elämä Pelissä -valmennukseen ehtii osallistumaan vielä ensi sunnuntaihin asti, se onnistuu tekemällä testin osoitteessa:
» yle.fi/elamapelissa

Tämän päivän kuvat on napsittu koirapuistosta, koira kuljeskeli ja nuuskutteli omia juttujaan ja minä ihmettelin objektiivin läpi omiani.