Varasimme meriretken kadunvarrella sijaitsevasta kojusta jo heti ensimmäisenä iltana, kävellessämme ravintolasta takaisin hotellille. Virhe. Olisi pitänyt luottaa paikallisten tuttaviemme suosituksiin tämänkin retken suhteen.
Matkaan lähdettiin Turkin kansallispäivänä 29. lokakuuta. Väkeä oli paljon liikenteessä, Turkin liput liehuivat ja satamassa oli ohjelmaa, jota paikalliset olivat kerääntyneet seuraamaan. Retkellä pysähdyimme Alanyan vanhalla telakalla sekä muutamalla eri luolalla; merirosvoluolalla, rakastavaisten luolalla ja fosforiluolalla. Saimme ihastella Kleopatra-rantaa ja Kale-kukkulaa mereltä käsin ja halukkaat pääsivät välillä mereen pulahtamaan. Pysähdyimme myös syömään Kleopatra-rannan päätyyn ja auringon laskiessa seilasimme takaisin satamaan. Retkellä olisi ollut mahdollista bongata myös kilpikonnia ja delfiinejä, mutta ne onnistuivat välttelemään laivaamme.
Kuulostaa hyvältä? Niin kuulosti meistäkin, kun varasimme matkaa ensimmäisen illan huumassa. Olisimme halunneet nähdä nuo paikat, delfiinit ja kilpikonnat, nauttia meri-ilmasta ja auringosta laivan kannella pötköttäen. Mutta reissu osoittautuikin levottomaksi risteilyksi, jossa retki-isäntä heitti väsynyttä turistiläppää ja pakotti osallistumaan hassunhauskoihin turistiohjelmiin. Tulipahan koettua, mutta ei koskaan enää. Rauhalliset mummoristeilyt ilman jumputtavaa musiikkia ovat enemmän minun makuuni. Ensimmäistä kertaa kohtasin myös todella töykeää ja törkeää käytöstä henkilökunnalta. Ihanahan merellä oli olla, mutta retkestä jäi huono maku ja tuttavuuksia, joihin en olisi koskaan halunnut tutustuvani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti